Valmistautuminen

Kun ollaan päästy siihen asti, että oikeasti voisi tavata henkilön, alkaa valmistautuminen.

Se ei ole sama, kun lähtisi kaverin kanssa juoksulenkille. Ei todellakaan.

Suihku, milloin hiukset on pesty? Tuoksuva vartalovoide ja karvatilanteen tarkistus (kesällä ko. toiminpide on helpompaa).

Sitten se lärvi. Liftaava seerumi, kirkastava seerumi, siloittava seerumi... Miracle drops... Näiden päälle tietysti kasvovoide, kunhan seerumit ovat vaikuttaneet. Sitten oikeasti siloittava voide. Ja taas odotellaan. Meikkivoidetta sopivasti.  Huh, päästiin jo puuterivaiheeseen. Enää vain silmät (kulmat, luomet, räpsyt onneksi on kestot). Lopulta highlighter ja varjostus... Niin ja missä se huulipunapussukka on??

                                       

No niin, tuon operaation aikana voi hyvin nauttia lasillisen jännitysviiniä.

Hiukset. Öljyseerumi, että kiiltävät, tyvikohottavaa, pintasiloittavaa. Suoristusta, Taivuttelua. Sopivasti lakkaa. Sopivasti pöyheyttä. Sopivasti siloiteltua.

Entäs ne vaatteet... Mikähän olikaan miehen pituus? Korkoa 3 vai 6 cm? Onko potentiaalia biletykseen vai asiallisella linjalla? Ei ainakaan liian paljastavaa. Ei, koska seksiähän ei haeta.

Hetkinen... palataanpa alkuun. Jos kaveri onkin "hyvä" ja päädymme luokseni lasilliselle, deitit tulisi alkavaa kodin siivouksesta. Eli lattian pesu, pintojen putsaus, ehdoton vessojen puhdistus. Likapyykit piiloon. Lastenhuoneet asialllisen näköiseksi. Mikä on keittiön tilanne? Eteinen? Piha?

                                                          

                                      

Entä jos hän jää yöksi, tarvitseekö aamupala-aineksia?? Kelpaako leipä ja jogurtti, joilla elän lasten ollessa isällään..

Onko ihme, että kisaväsymys iskee ja tekee mieli luovutaa ajatus koko tyypin kohtaamisesta??

Joo, en ole vähään aikaan käynyt treffeillä.

Pitäkö tämä deittailu ottaa vähän rennommin?

                                      

....niin ja sitten, jos kaveri onkin kaiken tämän jälkeen Parempi kävellä ohi -tyyppiä??

                           

Tinder, Badoo, Match.com, happn....

Miten sen rakkauden neulan voi löytää tästä virtuaalimaailman heinäpellosta? Kuten olen aiemmin maininnut, viimeisimmän parisuhteen jälkeen mietin seuraavaa: pari kuukautta rallattelen ja saan kokemuksen siitä, että pärjään itsekseni. Sitten tapaan sen Ihanan Miehen ja olen taas valmis rakastumaan.


                                              

Kuinkas sitten kävikään. Mitä enemmän perehdyin näihin deittiappseihin, sitä hankalammaksi asiat kävivät. Välillä olin vakuuttunut, että baarista Se löytyy. Netissä on ihan ääliöitä. Sitten baari-illan pettymyksen jälkeen päässä vakuuttunut ajatus: "nyt alkaa baaritauko. Kyllä netissä on kaikki, jotka oikeasti haluavat sitoutua". Ota tästä sitten selvää.

Otsikon mukaiset saitit olen läpikäynyt ja täytyy sanoa, että mitään ei ole jäänyt käteen. Pari kertaa olen kävellyt ohi deitin tai sitten saanut "hätäpuhelun-> lapsi kipeä, pakko mennä tms." (joo, on läpinäkyvää, mutta silti).

Joku on joskus moittinut minua eettisestä näkökulmasta; jos treffit on sovittu, kyllä toista pitää kunnioittaa ja istua kahville alas. Itse olen eri mieltä. Jos ensisilmäyksellä tuntuu siltä, että ei tästä mitään tule, niin mielestäni on parempi moikata ja heipata samantien. Molempiparempi. Miksi turhaaan  viedä toiselta aikaa, jos jo tietää, ettei mitään synny?

Olen ollut trffeillä, jossa minun mielestä on ollut ihan viihdyttävää seuraa, mutta miehestä ei ole jälkikäteen kuulunut mitään. Olisin mieluummin toivonut heti hänen sanovan heipat, kuin turhaan kärvistellä sen puolituntisen.

Mutta virtuaalimaailmasta on vielä pitkä matka siihen, että päästään naamatusten näkemään. Toiselta saattaa tulla viesti "Hei ihanuus" ja sitten ei mitään. Okei, se siitä. Jonkun kanssa viestitellään pitkään, mutta sitten se yhtäkkiä loppuu. Miksikö? Ehkä hän viestittelee monien kansssa ja tapaa jonkun toisen. Tai sitten ei.




Paras oli, kun eräs deitti sanoi ystävälleni näin: "Kiitti oli ihan kivaa. Tapaan huomenna yhden naisen. Jos hänen kanssa ei synkkaa, otan yhteyttä." Näin me naiset ollaan markkinakamaa. Ei tässä millään autojen koeajeluilla olla. Me ollaan ihmisiä, hei haloo!





Minulle joku tindermies on vastannut kysymykseen "käytkö usein treffeillä" seuraavaa: "Kyllä täällä naisia on minun omiin tarpeisiin juossut". Voi hyvänen aika.

Miten sen erottaa, kuka hakee mitäkin. Kysymälläkö? No ei. Siitä ei saa hevosenhuttua selvää. "Kevyllä mielellä, mutta eihän sitä ikinä tiedä..." Niin, että seksiä joo, kyllä kelpaa. Toki eräät vastaavat, jopa kuvan kera, mitä hakevat.

Toiset ovat löytäneet rakkauden Tinderistä. En tiedä mikä OP (overpower, 8-v kielellä) siinä on vallalla.


       




Ehkä jonakin päivänä... Pelkään kyynistyväni. Niin monet deitit, niin monet miehet. Minä. Yksin.
                                                      

Vesa ja iso A

Tunsin Vesan parin yhteyden kautta jo vuosien takaa. Tai no, tiesin. Hän pyysi treffeille, mutta koska pikkulinnut olivat lauleskelleet jonkinasteisesta A-ongelmasta, en ollut vastannut treffipyyntöihin.

Jälleen eräs kerta oli yksinäinen fiilis. Ei ollut ketään vakiodeittiä, eikä muutakaan sutinaa. Vietin perjantai-iltaa sujuvasti salilla.

Vesa kysäisi, josko tavattaisiin. No hitto miksei, ajattelin -jälleen kerran. Ehkä se A-ongelma ei ole niin paha. Ihmiset liioittelevat... Ja keneltä edes kuulin tästä? Äh, se voi olla ihan kiva tyyppi. Sovimme, että haen Vesan minun luokseni höpöttelemään ja vihjasin, että viini maistuisi, jos sellaista sattuisi kotoa löytymään.

Vesa lähetti osoitteensa minulle (tätä kiittelin itsekseni myöhemmin) ja hän hyppäsi kyytiini. Lievä miestäväkevämpi tuulahdus kävi, kun Vesa istahti pelkääjän paikalle. "Ootko sä jurrissa?", kysyin hienovaraisesti. "En, miksi sä niin ajattelit? Pari kaljaa tossa..."

Sinkkuaikoina opittua: miehelle "pari kaljaa" voi olla kaksi tölkkiä kolmosta tai puoli litraa vodkaa. Tai mitä tahansa siltä väliltä. Tai sitä enenmmän tai vähemmän. Käsitteenä "pari kaljaa" tulee siis joko olla noteeraamatta tai tehdä tarkka taustatutkimus. Tilanteesta riippuen.

Vesan kanssa minulla ei ollut intressejä miettiä, mitä se pari kaljaa tarkoitti. Mutta Isojen Poikien sarjassa hän paini, mitä alkoholiin tulee.

Pääsimme meille ja hän vetäisi hihasta Absolut -vodkan. "Sähän halusit viiniä! Oliko tämä vitsi vai oliko vokaalit mennyt sekaisin, mietin. Miten Vesalle olisi voinut myydä pitkän iin aan sijaan? Who knows?

"Mulla on viiniä", sanoin ja ingoritin vodkan. Yritin. "Tämä oli virhe", mietin. Mutta en voinut heti pistää poikaa pihalle.


                                                  


Vesa halusi tulla juttelemaan ja kuuntelemaan musiikkia. Menimme sohvalle viinilasien kanssa. Pari minuuttia, niin Vesan kädet olivat housuissani. "Mitä helvettiä sä teet?" huusin. Siis juttelemaan tuli. Jepjep. Taisi olla Vesalla hyvät pohjat ja muut mielessä. Menin suihkuun, olinhan just tullut salilta. Vesa olisi halunnut tulla mukaan. Jätin hänet miettimään parempaa tapaa lähestyä.

Suihkusta tullessani Vesan silmät harittivat siihen malliin, että aakkosten ensimmäinen kirjain suorastaan huusi sieltä silmämunista. "Tuu nyt tänne, istu mun päälle." Mitkä hiton treffit nämä taas ovat, mietin ja kysyin "miksi sun päälle istumaan?". Vesa ei osannut vastata.

Sen sijaan hän kysyi, missä hän on ja miten hän oli päässyt sinne, missä hän nyt oli. Absolutin voimalla, totesin mielessäni huomattuani, että hänen vodkastaan oli hävinnyt neljäsosa.

"Voitasssssko me rakasshtella? Miksssshi ei. Mehän tunnetaan. Mä RAKASSHHHTAN sua!! Mikä sun nimi on?? Kati? Tanja? Mikä sssse on, sano nyt, kyl mä shen tiän..." Ja kädet housuihin.

                             

"Nyt mä soitan sulle taksin", sanoin ja kehoitin Vesaa menemään laittamaan kenkiä jalkaansa.

"Kuka tos meni? Tos kävi joku! Missä mä olen? Missshä kaikki muut on!" Onko tämä nyt sitä juoppohulluutta, mietin. Vesa makasi maassa. Eteisessäni. "Mä en lähe mihinkään!".


                                     

Oh my... mistä näitä tulee. Ja miksi aina mulle. missä ne NORMAALIT ovat??
Ei mutta... mä olen aina osannut käyttää ällitälliäni kiperissä tilanteissa, etenkin miesten kanssa.

"Kuule Vesa, täällä loppui bileet, mennään toisiin juhliin. Ne on tuossa ihan lähellä. Mä soitan meille taksin!". Vastaukseksi tähän: "kukashh sä oot, hyvännäköinen gimma! Tuu tänne mun kans". Edelleen lattialla. "Ollaash me nähty jossain?"

Kiskoin Vesaa ylös lattialta samalla, kun tilasin taksin ja selitin Vesalle, että nyt just me lähdetään ihan superhyviin bileisiin jatkamaan. Vesa nousi just sen verran että pystyin laittamaan hänelle kengät jalkaan.

Tällaista olisi elämä alkoholistin kanssa. Ei sovi mun pirtaan ja samalla sydämeni itki säälin kyyneleitä alkoholistien läheisille.

                                    

Vihdoin pääsimme ulos, minä talutin 20cm pidempää Vesaa pihalla taksille ja rukoilin mielessäni, ettei kukaan naapuri kurkkisi. Taksi odotti. Onneksi se oli tilataksi. Sain Vesan hyvin työnnettyä sinne sisään. Kuski puhui huonoa suomea. Sanoin  hänelle, että vie tuo mies kotiin, ennen kuin se tulee ulos autosta. Sitä se Vesa yritti, "Hei mimmi, kukashh sä oot, lähe messin".

Kun taksin takavalot vain näkyi huokaisin helpotuksesta (ja pettymyksestä).

Eipä aikaakaan, kun kuski soitti minulle (oli kai saanut numeroni taksikeskukselta). Vesa ei kerro osoitettaan!! "Minne tama mies mene? Ei sano. Huutaa vaan. Haukkuu neekeriksi". Voi luoja ja kirottu viina. Onneksi minulla oli Vesan lähettämä osoiteensa, joten kuski löysi päätepysäkin - varmastikin illan miellyttävimmälle asiakkaalle.

Ei se tähän jäänyt. Kuljettaja soitti, että kotiin päästyään Vesa teki vanhanaikaiset juoksut. Tai tuskin juoksi. Konttaukset tai ainakin hoipertelut. "Onko tama sinu mies? Tama mies ei maksanu! Kuka maksaa? Huono mies, Kamala käytos!" Sanoin, että pistää laskua siihen samaiseen osoitteeseen, johon vei kaverin. Minulla ei ole vastuuta tästä törttöilystä. Oli meuhkannut taksissa ja käynyt miltei kiinni kuljettajaan. Kuljettaja parka.

Tästä opittua... ja jo aiemminkin. Jos on pienikin viba mielessä, että ei kannata tavata, silloin EI kannata tavata.

                                        
                                     

(Inside-tietoa: Vesa = Valkku)

Tamppaa mua

Meillä kaikillahan on joskus läheisyydenkaipuu. Myös minulla. Joskus mietin, että minulla on erityisen suuri läheisyydenkaipuu, sillä en pidä yksin nukkumisesta. Lasteni ollessa isällään yötä, nukun tyyny tai peitto sylissä. Lusikassa tyynyn kanssa. Lapseni (ei enää taaperoita) eivät ole vielä vieroittuneet maman vierestä koko yön ajaksi omaan sänkyynsä. Unikoulua ei viitsi enää koululaisille pitää... Jottei menisi ihan Vauva-lehden keskustelupalstan aiheeksi, niin palataanpa itse asiaan. Miehiin.

Taannoin tapasin miehen, jonka katsoin olen hyvä halittavaksi. Kookas, raamikas. Iso. Isokokoista miestä on kiva halia. Tuntee itsensä pieneksi. Naiseksi. Hän vaikutti mukavalle ja turvalliselle. Kaikin puolin hyväksi halattavaksi. Siinä vaiheessa, kun pyysin hänet viereeni, en vielä tiennyt, että minun tulee toistaa "iso" vielä monen monta kertaa...

No, siveänä naisena selvennän aina pelisäännöt halikavereille. Ei seksiä ensimmäisenä yönä. Siis ei yhdyntää. Muuten voidaan halailla. Miehet eivät näytä tätä käsittävän. "Ei seksiä" naisen suusta kuulostaa ilmeisesti miehen korvissä "leikin vaikeasti tavoiteltavaa, mutta meille tulee villi yö".

Tamppaa mua -tapaus, olkoon Tampe, halusi suoraan mennä sänkyyn. Ei musiikin kuuntelua viinilasillisen äärellä, kuten kaava yleensä menee. "Missä sun sänky on, mennään sinne." Sekunninn murto-osa ja siinä hän sitten oli, alasti, takapuoli loistaen kuin syksyinen täysikuu. Sitten se alkoi...



"Kokeile mua. Onko se iso? Sano se ääneen!! Onko se isoin, mitä sä oot koskaan nähnyt? Sano se ääneen! Tamppaa sitä!! Tamppaa sitä!! Jumalauta hakkaa sitä! Onko se iso? Sano ääneen! Millainen se on? Sano se!!" Tätä jatkui tunti tolkulla. Ja kaikkea muutakin. Mutta koska haluan erottaa tekstini Reginan "Naisen unelmista", jätetään mainitsematta. "On on... Kyllä on isoin.." Vakuuttavaa. Tampe ehkä uskoi.

Voi toista, mietin. Missä vaiheessa äiti ei ole kehunut tarpeeksi? Oliko naapurin kaverin iskällä isompi auto? Kenellä oli hiekkalaatikon isoin lappari? Oli Tampe se, joka sai aina pienimmän palan kakkua, kun nopeat syövät hitaat.  Vai oliko Tampe vain ääliö? Luultavasti. Näitä mietin ja tamppasin....




Tampe myös kehotti (=käski) kauniisti sanottuna lipaisemaan hänen suklaasilmää.Voi hemmetti ja halleluja... "En todellakaan, mitä sä kuvittelet!!!!" Pyynnössään näitä sanoja Tampe ei tosin käyttänyt. Hän puhui ehtaa Ison Pojan tampekieltä. Tampe kertoi, että joku nainen matkustaa toiselta puolelta Suomea suorittamaan tätä toimitusta Tampelle. Koska tämä nainen haluaa. Ja Tampe ei koske naiseen. Koska Tampen ei tarvitse. Naiselle on tyydytys saada tampata Tampea...

Kunnes: "Kuka on päällikkö? Sano se ääneen! Kuka on päällikkkö!"

Ei hitto, tähän mä en pysty! "En sano helvetti!". Ja tamppaa itse! Hänhän tamppasi.




Nyt riitti tätä kaveria, ajattelin. "Oliskohan Tampen aika häipyä?". Tampe soitti kaverilleen: "Lähetäänkö ryyppäämään?" ja meni. Onneksi. Mennessään hän vielä peilin edessä kysyi: "Onko sulla koskaan ollut näin isoa miestä yötä". Voi pikkupoikaparka, ajattelin. "Ei ole, ei koskaan..." Mene jo!

Se siitä läheisyydestä. Aina ei voi tietää, mikä arpa voittaa.

EXÄN KAVERIN TAPAAMINEN -totaalinen tyrmäys

Minulla oli suhde. Tai on niitä ollut useampikin mm. avioliitto. Mutta minulla oli suhde avioliiton jälkeen.

Avioeron jälkeen olin rikki. Ullatuuus, Moni muukin on ollut. Tämä uusi suhde, olkoon Jere, sai minut nousemaan - jos ei jaloilleni, niin edes kontalleen. Hän syötti minua lusikalla kädestä suuhun, kun olin heikoimmillani. Osti vitamiinit, täysmehut, gojimarjat, kasvikeitot. Minulle. Myöhemmin myös tiskikoneen, läppärin, muutaman puhelimen, pari kylpylälomaa ja muutaman etelänmatkan. Niin ja sukelluskortin. Hän oli hyvä mies.

Hän oli aina siellä, kun tarvitsin. Itkin tai nauroin, hän oli. Hän auttoi minut saamaan itselleni itseluottamusta mennä pankkiin hoitamaan asuntolaina-asiat ja ostamaan exän ulos asunnosta. Hän kilpailutti pankit... ja kaiken muun hässäkän mitä siihen kuvaan sopii.

Vilpittömästi olen kiitollinen hänelle kaikesta tästä. Olin onnekas.

Kuten kaikissa suhteissa, oli tässäkin 2,5v suhteessa ylä- ja alamäkiä. Oli mustasukkaisuutta, perheiden eli lapsien yhteensovittamista, minulla välillä vapauden kaipuuta. Silloin tällöin. Mutta ei mitään, josta ei olisi selvinnyt.

Tästä suhteesta opittua:
A. Toisten sietokyky on matalampi kuin toisten, elämän haasteiden suhteen.
B. Elämänhistoria koulii em. mainittuun seikkaan.
C. Toiset saattavat haluta vaan kermat päältä.

Näin teki Jere. Meillä oli hankaluuksia ja Jere vaihtoi minut lennossa toiseen naiseen. Näin hän oli tehnyt koko aikuiselämänsä. Suhteita toisensa perään. Mutta se on Jeren asia. Ei minun.

Mutta siinä kohtaa minä hajosin. Koin totaalista vääryyttä, että minut oikeasti vaihdettiin toiseen. Helpompaan. Kermaisempaan. Ei niin hankalaan.. Sopivampaan. En kelvannut hänelle enää ja hän ei halunnut nähdä vaivaa meidän suhteemme eteen. Hitto, kesti noin kaksi vuotta, etten ajatellut Jereä päivittäin. Lukemattomat kerrat vuodatin kyyneleet ystävilleni tästä. Kiitos heidän pitkäjänteisyyden. Aina, kun päätin, että nyt lopetan Jeren ajattelemisen, sitä enemmän häntä ajattelin. Olin totaalisen yksin. (Siis ilman suhdetta.) Siitä alkoi sinkkukauteni. Kävin terapiassa Jereä puimassa.

Mutta näihin kavereihin. Jereä en ole tavannut eromme jälkeen. Olemme olleet samoissa ravintoloissa ja juhlissa, mutta hän on taitavasti poistunut, ennen kuin minä olen huomannut hänet. En ole puhunut hänen kanssaan. Tilanne jäi niin sanotusti vaivaamaan minua.

Jere harrasti aktiiivisesti pallopeliä, jossa heillä oli tiivis äijäporukka. Satuin sitten taannoin ravintolaan samaan aikaan erään Jeren kaverin kanssa. Tätä Tommia en ollut tavannut kuin kerran ohimennen. Koin kohteliaaksi käytökseksi mennä tervehtimään, mutta se oli virhe.

Täyslaidallinen haukkkumisia. Kuinka minä olen pilannut Jeren elämän!!! TÄH! Jere on edelleen suhteessa, mennyt naimisiin, saanut yhteisen lapsen tämän vaihdokin kansssa.

Tommi ilmoitti, että minä en saa näkyä koskaan hänen näköpiirissään ja jos en häivy ravintolasta nyt, hän pyytää poken heittämään minut ulos. SIIS TÄH!!! Yritin piipittää jotain siihen suuntaan, että mitä tämä on ja eikös Jerellä ole mennyt kaikki ihan hyvin...

No. Poistuin paikalta. Tommi oli pelottava. Aggressiivinen. Enkä ymmärtänyt. Pelkäsin, että täräytän jotain tyhmää. Menin pois, mutta jäin ravintolaan.

Mutta teoriani siitä, että miehistä EI kertakaikkiaan ota selvää... pitää paikkansa. Minä olen itkenyt kaksi vuotta ja saan huudot niskaani Jeren elämän pilaamisesta (hän siis elää avioliitto/vauvaelämää jätettyään minut).





Tämä ei voi jäädä tähän. Näin ajattelin ja kokosin naiseuteni. Tommi (naimisissa) jutteli muutaman naisen kanssa. Kävin sanomassa naisille, että tämä mies on ailahteleva ja epäluotettava.

ADIOS AISKU

Tilanne jäi Aiskun kanssa auki. Hän lähti toisen kaupunkiin ja minä pohdin halusinko tavata häntä enää. Hän pohti, olenko liian estynyt, koska en antanut Plazassa ekana yönä, enkä kertonyt elämäni synkimpiä hetkiä. Hän taas vuodatti suvun mielisairauksista oman elämänsä herkkyyteen.

Puhuin hänelle sinkkuelämän kylmyydestä. Tämä käsite oli hänelle uusi. Newbie. Selvä Newbie.

Tätä keskusteua kävimme messengerissä viikon ajan, kunnes päätimme tavata. Olihan meillä ollut hulvaton ilta/yö (ihan oikeasti hauskaa). Aiskukin sanoi, ettei haitannut, vaikka jäi hotellin aamupala väliin, kun olin tavannut "noin upean ja hauskan naisen". (Aisku oli ottanut Plazasta huoneen, vaikka asui n.12 km keskustasta. Ei tarvitse yöllä  matkustella.)

Mietin vaan, kestäisinko hänen punaisia kireitä housuja ja valkoista tikattua nahkarotsia. Sekä sitä geelattua tukkaa. "Ehkä se on sen bilestaili" totesi eräs ystäväni. "Anna nyt mahis, Se voi olla ihan hyvä". No, okei. Tavataan sitten. Sovimme paikan ja ajan.

Kaksi päivää ennen tulevaa tapaamista, hän kertoi käännöskohdan. Sellainenhan tarinassa aina on. Joku huippukohta. Hän kertoi lounastavansa aina samassa pienessä paikassa, jossa ei käy juuri muita kuin hän. Tarjoilijana on eksootttinen parikymppinen nainen, jonka kanssa hän viettää lounaat, koska paikka on muutoin käytännössä tyhjä.

Okei.. ajattelin. Mitä tällä tiedolla teen. No totta hemmetissä sen, että onko hän kiinnostunut ko. naisyksilöstä. Vastauksena sain, että tämän naisen etelä-eurooppalainen habitus kiehtoo ja nainen kutstui Aiskun risteilylle lauantaiksi. Jaahas.. kysäisin sitten käytännön ihmisenä, että mites meinaat minut tavata, jos tällainen eksoottinen risteilybuukkaus kolkuttelee ovella.

Aisku pohti, että nainen on nuori, menisikö hän huoltajan roolissa. (Hänen mielestä vitsi, minua oksetti.) Hän myös mietti, missä sitten lounastaa, jos jutusta ei tule mitään. Aisku pohti. Ja minua ei kiinnostanut paskaakaan, Paitsi se, misksi hän minun kanssa tuota pohti. Whatever..

Aisku sanoi palaavansa to asiaan. Onhan se ihan inhimillistä näin, kun viikonloppu lähenee. Aisku päätyi risteilykutsuun "vaikka sitten huoltajan roolisssa".

Have a nice life Aisku. Onneksi emme päätyneet tapaamaan.

Aiskun hotellihuoneesta vielä. Kun vaihdoimme baaria yöllä, hän halusi mennä hotellihuoneeseeensa piipille. Kuka nyt puskaan semmmoista tekisi?

Eräs viikonloppu, johon mahtui Aisku, Ohari, Valkku ja Nuori Rakastaja

Mikä miehiä vaivaa? Mikä minua vaivaa?

Onneksi on naiset. Nuo jumalaiset, ymmärtävät ja miehiä ymmärtämättömät naiset. Olen tullut siihen johtopäätökseen, että

a) Sinkkumiehille kelpaa kuka vaan.
b) Sinkkuelämässä vallitsee viidakon lait.
c) Sinkkunainen on sinkku, jos ei ole valmis tinkimään haluamistaan asioista.
d) Sinkkumies tarvitsee naisen. Sinkkumiehiä ei ole.

Lopetettuani aikuiselämän seurustelu-avioiliitto-seurustelu -elämän, ajattelin, että mikäs tässä. Pari kuukautta rallatellaan vapaana ja sitten löytyy taas Se Ihana Mies. No, pari kuukautta on nyt venähtänyt lähes kolmeen vuoteen.

Enemmän tai vähämmän ihania on tullut vastaan. Enemmän niitä vähemmän ihania.

Mutta viime maanataina tajusin, että on pysähtymisen paikka. Olin lauantaina lähdössä
lasilliselle hyvän ystävän kanssa. Ihan vaan kuulumisia vaihtamaan. Rauhallisesti ja sitten kotiin. 

Siinä sitten heräsikin ajatus, jospa pyörähtäisi vähän ihmisten ilmoilla. Takana rankka työviikko jne. Se pyörähtäminen venähti aamun pyörähtelyihin Helsingin hotelli Plazassa (todella hyvä sänky, tyyny ja peitot. Päihittää Hiltonin myös sijainniltaan (mutta Hilton onkin taas eri stoori).

Kun siinä sitten aamusella heipattelin Antti Tuiskun näköisen kaverin (ei lähelläkään miesmakuani, mutta ilmeisen hauskaa meillä oli ollut), kipsuttelin korkkareissa junalle ja mietin, että miten tässä nyt näin taas pääsi käymään, SE tapahtui.

Tekstaritreffioharit. Edellisellä viikonloppuna olin tavannut kiinnostavan (!!!) miehen. Ei yhteistä yötä. Vähän pusuttelua, tekstareita, treffit sunnuntaiksi "joo, hyvin sopii" -varmistelua puolin ja toisin pitkin viikkoa. Sitten tuli viesti: "Ei pysty deiteille, sori".  Täh? Ei pysty? Mikä 
hitto sitä vaivaa, oli ensimmäinen ajatus. Suurempi veetututs tuli myöhemmin, sillä A.Tuisku -kopiosta jääneet univelat painoivat ja oma sänky kutsui.

A.Tuisku-kopio (olkoon Aisku) lähetteli viestejä siihen tahtiin, ettei ihan syvimpiin vesiin tarvinnut vajota, ei edes 8 tunnin päiväunien jälkeen. Kysyin reippaana naisena Oharilta, että eikö kiinnosta vai miksi mieli muuttui. "En tiedä kiinnostaako, nyt ei pysty". Selvä, ajattelin. Ei pysty muuta kuin toivottelemaan pystyvämpää jatkoa ja numero deletointiin.

Mutta se pettymys. Viidakonlait. Voit sen kummemmin ilmoittaa, että sori, nyt en voi. Se siitä. Ihan sama. Onko kaikki kaikille ihan sama??

Tähän samaan aikaan olin parin kuukauden aikana tapaillut oikeasti kiinostavaa (ilmeisen yksipuolisesti), 10 vuotta nuorempaa miestä. Kun jossain kohtaa tajusin olevani aina aloitteen tekijä. Lisäksi kaverilla oli joka viikonlopuksi mökki-, futis, rapu-, muutto-, festari-ja muita IHAN PAKKO MENNÄ bileitä, päätin ottaa hirveä sarvista. Nostaa kissan pöydälle. Hemmetti, jos hänen ehdoillaan ollaan pari kuukautta vietetty herkkiä hetkiä ja olin kuvitellut yhteisen sävelen löytyneen, kerrankin. Kysyin rehdisti, missä mennään.

En ehkä kestä tätä vastausta: "Voidaan me tapailla, mutta erakkomaisuuteni saattaa tuoda siihen ongelmia". VOIDAAN!!!  Jestas. En mä halua mitään armopaloja. Erakko bilettää apinana? Okei. Delointi kävi nopeasti. Yhtä nopeasti kuin ajatukset yhteisestä viikonloppureissusta MIEHEN kanssa.


Onneksi alkoi arki ja työ vei ajatukset pois Aiskusta, Oharista ja tästä Nuoresta Rakastajasta. Ei muuta kuin lasten harrastuskuskausrumbaan töiden ohella. Heti maanantaina.

Lapset ovat sikäli käteviä sinkkuihmisille, että heidän kauttaan tutustuu myös aikuisiin. Kappas kepposta, lapseni futisvalkku pyysi treffeille (fiasko!!! Tarina erikseen). Ja tästä on jo aikaa..

Nämä treffit toteutuivat viime talvena, mutta hän on viestein ja soitteluin lähestynyt usein tässä matkan varrella. Minä esitin olevani kohteliaan etäällä, koska treffit olivat ne fiaskot.

Jalkapalloon siis. Tämä kaveri ei enää valmenna, mutta olkoon Valkku. Valkku kertoili juuri edellisellä viikolla, kuinka naiset rakastuvat häneen tinderissä ja "pari kissaa on pyörityksessä". Fudistreenien aikana lähdin juoksemaan porrastreeniä. Kukas se siellä kipsutteli ex-vaimonsa kanssa!! Valkku. "Monesko kerta?" huikkaili väliin.. esitin kuuroa. Noin kymmenkunta treffipyyntöä takana. Hyvä hänelle, jos exän kanssa luistaa. (Itselläni kokemus, että EI missään nimessä kuulu luistella exän kanssa liian kovaa...siitä seuraa vaan iso itku).


Juoksulenkiltä päästyäni hain pojan futistreeneistä. Kentällä touhusi lapsensa kanssa Haisuli. Joopajoo. Tinder -deitti ja lapset pelaavat samassa joukkueessa. Kätevää. Varsinkin, kun toinen osottautui mukavaksi, fiksuksi, riittävän pitkäksi, urheilulliseksi...mutta Haisuliksi. Se jäi siihen. Aluksi moikattiin kentän laidalla, nykyisin puin sinkkuasioita hänen ex-vaimonsa kanssa (joka luonnollisesti ei tiedä minun ja Haisulin muutamista treffeistä).. No, silloin opin, mitä tarkoittaa se kuuluisa kemia. Haisulin kanssa ei ollut kemiaa.

Tämä siis kolmen päivän aikana. Päätin jälleen kerran ottaa aikalisän ja pärjätä ilman miestä. En edes etsi mokomia. Asiaa tosin ei yhtään helpota se, että ex-mieheni ja lasteni isä on todella rakastunut tahollaan ja ei peittele sitä. Tämän löydön hän teki toisilta tinder-treffeiltä (vahvistaa teoriaani).

Onneksi Aisku muistaa laittaa viestiä. Vähän kyllä huolettaa, kun hän pohtii, onko sittenkään minun tyyppiä....

SINKKUELÄMÄÄ

Kolme vuotta sinkkuna ollessa olen miettinyt erilaisia miestyppejä. Ajattelin aloittaa kokemukseni jakamalla tyypit muutaman vuoden ensi kosketukseen sinkkuelämän puitteissa. Koska jatkossa olen tavannut yhä omituisempia tapauksia, haluan jättää jotain myös itselleni muistiin.

 Tyypit: 1. Alfauros, äkkirikas tyyppi. Puhuu, kehuu saadakseen omat tarpeensa. Osaa puhua sinut marsiin ja ympäri unerviusimin ja saat kokevasi olevan ihmeellisin ja ihanin nainen maan päällä. Kohtelias. Pitää itseään alfauroksena. Tietää mitä tienaa ja tietää, että rahalla saa. Tietää myös, mitä nainen haluaa kuulla. Mutta tietää, että on monia naisia, jotka haluavat kuulla niitä asioita. Vaikka koko illan, yön olet saanut kuulla olevasi timanttisinta, mitä maan päältä voi löytyä, hän ilmoittaa parin päivän päästä, että ei oikein ollut kipinää.

 2. Mutta -tyyppi En voisi vastustaa kiusausta tavata sinut, mutta… Olisin kernaasti nauttinut seurastasi, mutta…. Katsotaan huomenna, onnistuuko? Yritän hoitaa asian. Yritystä on, mutta teot kertovat enemmän, kuin sanat. Ihan kivoja tyyppejä, mutta jokin puuttuu. Ja sitä ei uskalleta sanoa ääneen, kun on niin kiva pitää virtuaalisuhdetta yllä.

 3. Sanoinkuvaamattoman kamala tyyppi On paikalla nahkahousuissa, jotka vedetty vyötärön yli. Niittivyö. Häirintäsoitot. Älä pelkää, en mä sua jaksa alkaa ahdistella -puheet. Saa jalat tutisemaan. Ei onnesta, vaan kauhusta. Mietit kuinka kauan lähikaupan vartioilta kestäisi tulla hoitamaan asuntosi vartiointia.

 4. Kävelenkö treffipaikan ohi -tyyppi Näet tyypin ja mietit, menetkö ohi. Kohdan kolme tyypin tapauksessa suosittelen jatkamaan matkaa. Jos et kävele ohi, on edessä liibalaabaa noin tunnin-kaksi ja viiniä miehen kustannuksella. Ehdottomasti. Hän ei ole varsinaisen kamala, mutta hänessä ei ole mitään, miksi pitäisi jäädä treffeille. Paitsi se viini.

 5. Juuri eronnut -tyyppi Tämä tyyppi on paha, etenkin jos sattuu olemaan analysoivaa miessukupuolen edustajaa. Huomaat miettiväsi, oliko se sittenkin nainen, jonka kanssa keskustelit. Saattaa olla lahjovaa tyyppiä, haluaa sitoutua, mutta ei halua sitoutua. Seksi ei onnistu, kun oma kulta on mielessä ja sydänsurut surematta. Liian innokas asenne kaikkeen uuteen sinkkuelämään. Pitää todennäköisesti itseään "hyvänä saaliina". Analysoi jokaisen treffin funktion ja seuraamukset.

 6. Höntti -tyyppi Syö ruoka suussa. Käyttäytyy epämiellyttävästi. Ehkä hauska, mutta vähän yksinkertainen. Jotenkin outo. Ei ota selvää. Mutta tuskin kannattaa ottaa selvää.

 7. Bapanthen -tyyppi Omat lapsipallerovauvat ovat niin tärkeitä, että ne voisi laittaa pumpuliin seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi. Lapsiin kohdistuva kritiikki on ehdoton nou nou. Saattaa jopa aiheuttaa eron. Muiden lapset ovat yleensä liian rajuja, puheliaita tai kovaäänisiä. Lapsen tahto menee auttamattomasti aikuisen tahdon edelle. Myös suhteen. Ja bepanthen on aina mukana. Jos vaikka tulee pieni kolhu pienelle ihmiselle.

 8. Äijä Ei puhu, mutta panee. Pukeutuu maastokuvioon. Kulkee ilmansuuntien mukaan. Asuu pääosin kontissa sotilasalueella. HOT. Ei miesystäväainesta.

 9. Reppana Hän tietää ja sinä tiedät, että jutusta ei tule mitään. Ei siis oikeasti mitään. Silti hän kertoo odottavansa ja olevan valmiina, jos vaikka…. Huomaat tuntevan itsesi typeräksi, pyytäessäsi hänen lähettämään itsestään jo neljännen valokuvan. Jos vaikka siinä olisi jotain, minkä vuoksi kiinnostaisi. Mutta ei. Tämä lajityyppi saattaa pitkänkin ajan jälkeen kysellä tapaamista.