Onneksi on naiset. Nuo jumalaiset, ymmärtävät ja miehiä ymmärtämättömät naiset. Olen tullut siihen johtopäätökseen, että
a) Sinkkumiehille kelpaa kuka vaan.
b) Sinkkuelämässä vallitsee viidakon lait.
c) Sinkkunainen on sinkku, jos ei ole valmis tinkimään haluamistaan asioista.
d) Sinkkumies tarvitsee naisen. Sinkkumiehiä ei ole.
Lopetettuani aikuiselämän seurustelu-avioiliitto-seurustelu -elämän, ajattelin, että mikäs tässä. Pari kuukautta rallatellaan vapaana ja sitten löytyy taas Se Ihana Mies. No, pari kuukautta on nyt venähtänyt lähes kolmeen vuoteen.
Enemmän tai vähämmän ihania on tullut vastaan. Enemmän niitä vähemmän ihania.
Mutta viime maanataina tajusin, että on pysähtymisen paikka. Olin lauantaina lähdössä
lasilliselle hyvän ystävän kanssa. Ihan vaan kuulumisia vaihtamaan. Rauhallisesti ja sitten kotiin.
Siinä sitten heräsikin ajatus, jospa pyörähtäisi vähän ihmisten ilmoilla. Takana rankka työviikko jne. Se pyörähtäminen venähti aamun pyörähtelyihin Helsingin hotelli Plazassa (todella hyvä sänky, tyyny ja peitot. Päihittää Hiltonin myös sijainniltaan (mutta Hilton onkin taas eri stoori).
Kun siinä sitten aamusella heipattelin Antti Tuiskun näköisen kaverin (ei lähelläkään miesmakuani, mutta ilmeisen hauskaa meillä oli ollut), kipsuttelin korkkareissa junalle ja mietin, että miten tässä nyt näin taas pääsi käymään, SE tapahtui.
Tekstaritreffioharit. Edellisellä viikonloppuna olin tavannut kiinnostavan (!!!) miehen. Ei yhteistä yötä. Vähän pusuttelua, tekstareita, treffit sunnuntaiksi "joo, hyvin sopii" -varmistelua puolin ja toisin pitkin viikkoa. Sitten tuli viesti: "Ei pysty deiteille, sori". Täh? Ei pysty? Mikä
hitto sitä vaivaa, oli ensimmäinen ajatus. Suurempi veetututs tuli myöhemmin, sillä A.Tuisku -kopiosta jääneet univelat painoivat ja oma sänky kutsui.
A.Tuisku-kopio (olkoon Aisku) lähetteli viestejä siihen tahtiin, ettei ihan syvimpiin vesiin tarvinnut vajota, ei edes 8 tunnin päiväunien jälkeen. Kysyin reippaana naisena Oharilta, että eikö kiinnosta vai miksi mieli muuttui. "En tiedä kiinnostaako, nyt ei pysty". Selvä, ajattelin. Ei pysty muuta kuin toivottelemaan pystyvämpää jatkoa ja numero deletointiin.
Mutta se pettymys. Viidakonlait. Voit sen kummemmin ilmoittaa, että sori, nyt en voi. Se siitä. Ihan sama. Onko kaikki kaikille ihan sama??
Tähän samaan aikaan olin parin kuukauden aikana tapaillut oikeasti kiinostavaa (ilmeisen yksipuolisesti), 10 vuotta nuorempaa miestä. Kun jossain kohtaa tajusin olevani aina aloitteen tekijä. Lisäksi kaverilla oli joka viikonlopuksi mökki-, futis, rapu-, muutto-, festari-ja muita IHAN PAKKO MENNÄ bileitä, päätin ottaa hirveä sarvista. Nostaa kissan pöydälle. Hemmetti, jos hänen ehdoillaan ollaan pari kuukautta vietetty herkkiä hetkiä ja olin kuvitellut yhteisen sävelen löytyneen, kerrankin. Kysyin rehdisti, missä mennään.
En ehkä kestä tätä vastausta: "Voidaan me tapailla, mutta erakkomaisuuteni saattaa tuoda siihen ongelmia". VOIDAAN!!! Jestas. En mä halua mitään armopaloja. Erakko bilettää apinana? Okei. Delointi kävi nopeasti. Yhtä nopeasti kuin ajatukset yhteisestä viikonloppureissusta MIEHEN kanssa.
Onneksi alkoi arki ja työ vei ajatukset pois Aiskusta, Oharista ja tästä Nuoresta Rakastajasta. Ei muuta kuin lasten harrastuskuskausrumbaan töiden ohella. Heti maanantaina.
Lapset ovat sikäli käteviä sinkkuihmisille, että heidän kauttaan tutustuu myös aikuisiin. Kappas kepposta, lapseni futisvalkku pyysi treffeille (fiasko!!! Tarina erikseen). Ja tästä on jo aikaa..
Nämä treffit toteutuivat viime talvena, mutta hän on viestein ja soitteluin lähestynyt usein tässä matkan varrella. Minä esitin olevani kohteliaan etäällä, koska treffit olivat ne fiaskot.
Jalkapalloon siis. Tämä kaveri ei enää valmenna, mutta olkoon Valkku. Valkku kertoili juuri edellisellä viikolla, kuinka naiset rakastuvat häneen tinderissä ja "pari kissaa on pyörityksessä". Fudistreenien aikana lähdin juoksemaan porrastreeniä. Kukas se siellä kipsutteli ex-vaimonsa kanssa!! Valkku. "Monesko kerta?" huikkaili väliin.. esitin kuuroa. Noin kymmenkunta treffipyyntöä takana. Hyvä hänelle, jos exän kanssa luistaa. (Itselläni kokemus, että EI missään nimessä kuulu luistella exän kanssa liian kovaa...siitä seuraa vaan iso itku).
Juoksulenkiltä päästyäni hain pojan futistreeneistä. Kentällä touhusi lapsensa kanssa Haisuli. Joopajoo. Tinder -deitti ja lapset pelaavat samassa joukkueessa. Kätevää. Varsinkin, kun toinen osottautui mukavaksi, fiksuksi, riittävän pitkäksi, urheilulliseksi...mutta Haisuliksi. Se jäi siihen. Aluksi moikattiin kentän laidalla, nykyisin puin sinkkuasioita hänen ex-vaimonsa kanssa (joka luonnollisesti ei tiedä minun ja Haisulin muutamista treffeistä).. No, silloin opin, mitä tarkoittaa se kuuluisa kemia. Haisulin kanssa ei ollut kemiaa.
Tämä siis kolmen päivän aikana. Päätin jälleen kerran ottaa aikalisän ja pärjätä ilman miestä. En edes etsi mokomia. Asiaa tosin ei yhtään helpota se, että ex-mieheni ja lasteni isä on todella rakastunut tahollaan ja ei peittele sitä. Tämän löydön hän teki toisilta tinder-treffeiltä (vahvistaa teoriaani).
Onneksi Aisku muistaa laittaa viestiä. Vähän kyllä huolettaa, kun hän pohtii, onko sittenkään minun tyyppiä....
