Vesa ja iso A

Tunsin Vesan parin yhteyden kautta jo vuosien takaa. Tai no, tiesin. Hän pyysi treffeille, mutta koska pikkulinnut olivat lauleskelleet jonkinasteisesta A-ongelmasta, en ollut vastannut treffipyyntöihin.

Jälleen eräs kerta oli yksinäinen fiilis. Ei ollut ketään vakiodeittiä, eikä muutakaan sutinaa. Vietin perjantai-iltaa sujuvasti salilla.

Vesa kysäisi, josko tavattaisiin. No hitto miksei, ajattelin -jälleen kerran. Ehkä se A-ongelma ei ole niin paha. Ihmiset liioittelevat... Ja keneltä edes kuulin tästä? Äh, se voi olla ihan kiva tyyppi. Sovimme, että haen Vesan minun luokseni höpöttelemään ja vihjasin, että viini maistuisi, jos sellaista sattuisi kotoa löytymään.

Vesa lähetti osoitteensa minulle (tätä kiittelin itsekseni myöhemmin) ja hän hyppäsi kyytiini. Lievä miestäväkevämpi tuulahdus kävi, kun Vesa istahti pelkääjän paikalle. "Ootko sä jurrissa?", kysyin hienovaraisesti. "En, miksi sä niin ajattelit? Pari kaljaa tossa..."

Sinkkuaikoina opittua: miehelle "pari kaljaa" voi olla kaksi tölkkiä kolmosta tai puoli litraa vodkaa. Tai mitä tahansa siltä väliltä. Tai sitä enenmmän tai vähemmän. Käsitteenä "pari kaljaa" tulee siis joko olla noteeraamatta tai tehdä tarkka taustatutkimus. Tilanteesta riippuen.

Vesan kanssa minulla ei ollut intressejä miettiä, mitä se pari kaljaa tarkoitti. Mutta Isojen Poikien sarjassa hän paini, mitä alkoholiin tulee.

Pääsimme meille ja hän vetäisi hihasta Absolut -vodkan. "Sähän halusit viiniä! Oliko tämä vitsi vai oliko vokaalit mennyt sekaisin, mietin. Miten Vesalle olisi voinut myydä pitkän iin aan sijaan? Who knows?

"Mulla on viiniä", sanoin ja ingoritin vodkan. Yritin. "Tämä oli virhe", mietin. Mutta en voinut heti pistää poikaa pihalle.


                                                  


Vesa halusi tulla juttelemaan ja kuuntelemaan musiikkia. Menimme sohvalle viinilasien kanssa. Pari minuuttia, niin Vesan kädet olivat housuissani. "Mitä helvettiä sä teet?" huusin. Siis juttelemaan tuli. Jepjep. Taisi olla Vesalla hyvät pohjat ja muut mielessä. Menin suihkuun, olinhan just tullut salilta. Vesa olisi halunnut tulla mukaan. Jätin hänet miettimään parempaa tapaa lähestyä.

Suihkusta tullessani Vesan silmät harittivat siihen malliin, että aakkosten ensimmäinen kirjain suorastaan huusi sieltä silmämunista. "Tuu nyt tänne, istu mun päälle." Mitkä hiton treffit nämä taas ovat, mietin ja kysyin "miksi sun päälle istumaan?". Vesa ei osannut vastata.

Sen sijaan hän kysyi, missä hän on ja miten hän oli päässyt sinne, missä hän nyt oli. Absolutin voimalla, totesin mielessäni huomattuani, että hänen vodkastaan oli hävinnyt neljäsosa.

"Voitasssssko me rakasshtella? Miksssshi ei. Mehän tunnetaan. Mä RAKASSHHHTAN sua!! Mikä sun nimi on?? Kati? Tanja? Mikä sssse on, sano nyt, kyl mä shen tiän..." Ja kädet housuihin.

                             

"Nyt mä soitan sulle taksin", sanoin ja kehoitin Vesaa menemään laittamaan kenkiä jalkaansa.

"Kuka tos meni? Tos kävi joku! Missä mä olen? Missshä kaikki muut on!" Onko tämä nyt sitä juoppohulluutta, mietin. Vesa makasi maassa. Eteisessäni. "Mä en lähe mihinkään!".


                                     

Oh my... mistä näitä tulee. Ja miksi aina mulle. missä ne NORMAALIT ovat??
Ei mutta... mä olen aina osannut käyttää ällitälliäni kiperissä tilanteissa, etenkin miesten kanssa.

"Kuule Vesa, täällä loppui bileet, mennään toisiin juhliin. Ne on tuossa ihan lähellä. Mä soitan meille taksin!". Vastaukseksi tähän: "kukashh sä oot, hyvännäköinen gimma! Tuu tänne mun kans". Edelleen lattialla. "Ollaash me nähty jossain?"

Kiskoin Vesaa ylös lattialta samalla, kun tilasin taksin ja selitin Vesalle, että nyt just me lähdetään ihan superhyviin bileisiin jatkamaan. Vesa nousi just sen verran että pystyin laittamaan hänelle kengät jalkaan.

Tällaista olisi elämä alkoholistin kanssa. Ei sovi mun pirtaan ja samalla sydämeni itki säälin kyyneleitä alkoholistien läheisille.

                                    

Vihdoin pääsimme ulos, minä talutin 20cm pidempää Vesaa pihalla taksille ja rukoilin mielessäni, ettei kukaan naapuri kurkkisi. Taksi odotti. Onneksi se oli tilataksi. Sain Vesan hyvin työnnettyä sinne sisään. Kuski puhui huonoa suomea. Sanoin  hänelle, että vie tuo mies kotiin, ennen kuin se tulee ulos autosta. Sitä se Vesa yritti, "Hei mimmi, kukashh sä oot, lähe messin".

Kun taksin takavalot vain näkyi huokaisin helpotuksesta (ja pettymyksestä).

Eipä aikaakaan, kun kuski soitti minulle (oli kai saanut numeroni taksikeskukselta). Vesa ei kerro osoitettaan!! "Minne tama mies mene? Ei sano. Huutaa vaan. Haukkuu neekeriksi". Voi luoja ja kirottu viina. Onneksi minulla oli Vesan lähettämä osoiteensa, joten kuski löysi päätepysäkin - varmastikin illan miellyttävimmälle asiakkaalle.

Ei se tähän jäänyt. Kuljettaja soitti, että kotiin päästyään Vesa teki vanhanaikaiset juoksut. Tai tuskin juoksi. Konttaukset tai ainakin hoipertelut. "Onko tama sinu mies? Tama mies ei maksanu! Kuka maksaa? Huono mies, Kamala käytos!" Sanoin, että pistää laskua siihen samaiseen osoitteeseen, johon vei kaverin. Minulla ei ole vastuuta tästä törttöilystä. Oli meuhkannut taksissa ja käynyt miltei kiinni kuljettajaan. Kuljettaja parka.

Tästä opittua... ja jo aiemminkin. Jos on pienikin viba mielessä, että ei kannata tavata, silloin EI kannata tavata.

                                        
                                     

(Inside-tietoa: Vesa = Valkku)

Tamppaa mua

Meillä kaikillahan on joskus läheisyydenkaipuu. Myös minulla. Joskus mietin, että minulla on erityisen suuri läheisyydenkaipuu, sillä en pidä yksin nukkumisesta. Lasteni ollessa isällään yötä, nukun tyyny tai peitto sylissä. Lusikassa tyynyn kanssa. Lapseni (ei enää taaperoita) eivät ole vielä vieroittuneet maman vierestä koko yön ajaksi omaan sänkyynsä. Unikoulua ei viitsi enää koululaisille pitää... Jottei menisi ihan Vauva-lehden keskustelupalstan aiheeksi, niin palataanpa itse asiaan. Miehiin.

Taannoin tapasin miehen, jonka katsoin olen hyvä halittavaksi. Kookas, raamikas. Iso. Isokokoista miestä on kiva halia. Tuntee itsensä pieneksi. Naiseksi. Hän vaikutti mukavalle ja turvalliselle. Kaikin puolin hyväksi halattavaksi. Siinä vaiheessa, kun pyysin hänet viereeni, en vielä tiennyt, että minun tulee toistaa "iso" vielä monen monta kertaa...

No, siveänä naisena selvennän aina pelisäännöt halikavereille. Ei seksiä ensimmäisenä yönä. Siis ei yhdyntää. Muuten voidaan halailla. Miehet eivät näytä tätä käsittävän. "Ei seksiä" naisen suusta kuulostaa ilmeisesti miehen korvissä "leikin vaikeasti tavoiteltavaa, mutta meille tulee villi yö".

Tamppaa mua -tapaus, olkoon Tampe, halusi suoraan mennä sänkyyn. Ei musiikin kuuntelua viinilasillisen äärellä, kuten kaava yleensä menee. "Missä sun sänky on, mennään sinne." Sekunninn murto-osa ja siinä hän sitten oli, alasti, takapuoli loistaen kuin syksyinen täysikuu. Sitten se alkoi...



"Kokeile mua. Onko se iso? Sano se ääneen!! Onko se isoin, mitä sä oot koskaan nähnyt? Sano se ääneen! Tamppaa sitä!! Tamppaa sitä!! Jumalauta hakkaa sitä! Onko se iso? Sano ääneen! Millainen se on? Sano se!!" Tätä jatkui tunti tolkulla. Ja kaikkea muutakin. Mutta koska haluan erottaa tekstini Reginan "Naisen unelmista", jätetään mainitsematta. "On on... Kyllä on isoin.." Vakuuttavaa. Tampe ehkä uskoi.

Voi toista, mietin. Missä vaiheessa äiti ei ole kehunut tarpeeksi? Oliko naapurin kaverin iskällä isompi auto? Kenellä oli hiekkalaatikon isoin lappari? Oli Tampe se, joka sai aina pienimmän palan kakkua, kun nopeat syövät hitaat.  Vai oliko Tampe vain ääliö? Luultavasti. Näitä mietin ja tamppasin....




Tampe myös kehotti (=käski) kauniisti sanottuna lipaisemaan hänen suklaasilmää.Voi hemmetti ja halleluja... "En todellakaan, mitä sä kuvittelet!!!!" Pyynnössään näitä sanoja Tampe ei tosin käyttänyt. Hän puhui ehtaa Ison Pojan tampekieltä. Tampe kertoi, että joku nainen matkustaa toiselta puolelta Suomea suorittamaan tätä toimitusta Tampelle. Koska tämä nainen haluaa. Ja Tampe ei koske naiseen. Koska Tampen ei tarvitse. Naiselle on tyydytys saada tampata Tampea...

Kunnes: "Kuka on päällikkö? Sano se ääneen! Kuka on päällikkkö!"

Ei hitto, tähän mä en pysty! "En sano helvetti!". Ja tamppaa itse! Hänhän tamppasi.




Nyt riitti tätä kaveria, ajattelin. "Oliskohan Tampen aika häipyä?". Tampe soitti kaverilleen: "Lähetäänkö ryyppäämään?" ja meni. Onneksi. Mennessään hän vielä peilin edessä kysyi: "Onko sulla koskaan ollut näin isoa miestä yötä". Voi pikkupoikaparka, ajattelin. "Ei ole, ei koskaan..." Mene jo!

Se siitä läheisyydestä. Aina ei voi tietää, mikä arpa voittaa.

EXÄN KAVERIN TAPAAMINEN -totaalinen tyrmäys

Minulla oli suhde. Tai on niitä ollut useampikin mm. avioliitto. Mutta minulla oli suhde avioliiton jälkeen.

Avioeron jälkeen olin rikki. Ullatuuus, Moni muukin on ollut. Tämä uusi suhde, olkoon Jere, sai minut nousemaan - jos ei jaloilleni, niin edes kontalleen. Hän syötti minua lusikalla kädestä suuhun, kun olin heikoimmillani. Osti vitamiinit, täysmehut, gojimarjat, kasvikeitot. Minulle. Myöhemmin myös tiskikoneen, läppärin, muutaman puhelimen, pari kylpylälomaa ja muutaman etelänmatkan. Niin ja sukelluskortin. Hän oli hyvä mies.

Hän oli aina siellä, kun tarvitsin. Itkin tai nauroin, hän oli. Hän auttoi minut saamaan itselleni itseluottamusta mennä pankkiin hoitamaan asuntolaina-asiat ja ostamaan exän ulos asunnosta. Hän kilpailutti pankit... ja kaiken muun hässäkän mitä siihen kuvaan sopii.

Vilpittömästi olen kiitollinen hänelle kaikesta tästä. Olin onnekas.

Kuten kaikissa suhteissa, oli tässäkin 2,5v suhteessa ylä- ja alamäkiä. Oli mustasukkaisuutta, perheiden eli lapsien yhteensovittamista, minulla välillä vapauden kaipuuta. Silloin tällöin. Mutta ei mitään, josta ei olisi selvinnyt.

Tästä suhteesta opittua:
A. Toisten sietokyky on matalampi kuin toisten, elämän haasteiden suhteen.
B. Elämänhistoria koulii em. mainittuun seikkaan.
C. Toiset saattavat haluta vaan kermat päältä.

Näin teki Jere. Meillä oli hankaluuksia ja Jere vaihtoi minut lennossa toiseen naiseen. Näin hän oli tehnyt koko aikuiselämänsä. Suhteita toisensa perään. Mutta se on Jeren asia. Ei minun.

Mutta siinä kohtaa minä hajosin. Koin totaalista vääryyttä, että minut oikeasti vaihdettiin toiseen. Helpompaan. Kermaisempaan. Ei niin hankalaan.. Sopivampaan. En kelvannut hänelle enää ja hän ei halunnut nähdä vaivaa meidän suhteemme eteen. Hitto, kesti noin kaksi vuotta, etten ajatellut Jereä päivittäin. Lukemattomat kerrat vuodatin kyyneleet ystävilleni tästä. Kiitos heidän pitkäjänteisyyden. Aina, kun päätin, että nyt lopetan Jeren ajattelemisen, sitä enemmän häntä ajattelin. Olin totaalisen yksin. (Siis ilman suhdetta.) Siitä alkoi sinkkukauteni. Kävin terapiassa Jereä puimassa.

Mutta näihin kavereihin. Jereä en ole tavannut eromme jälkeen. Olemme olleet samoissa ravintoloissa ja juhlissa, mutta hän on taitavasti poistunut, ennen kuin minä olen huomannut hänet. En ole puhunut hänen kanssaan. Tilanne jäi niin sanotusti vaivaamaan minua.

Jere harrasti aktiiivisesti pallopeliä, jossa heillä oli tiivis äijäporukka. Satuin sitten taannoin ravintolaan samaan aikaan erään Jeren kaverin kanssa. Tätä Tommia en ollut tavannut kuin kerran ohimennen. Koin kohteliaaksi käytökseksi mennä tervehtimään, mutta se oli virhe.

Täyslaidallinen haukkkumisia. Kuinka minä olen pilannut Jeren elämän!!! TÄH! Jere on edelleen suhteessa, mennyt naimisiin, saanut yhteisen lapsen tämän vaihdokin kansssa.

Tommi ilmoitti, että minä en saa näkyä koskaan hänen näköpiirissään ja jos en häivy ravintolasta nyt, hän pyytää poken heittämään minut ulos. SIIS TÄH!!! Yritin piipittää jotain siihen suuntaan, että mitä tämä on ja eikös Jerellä ole mennyt kaikki ihan hyvin...

No. Poistuin paikalta. Tommi oli pelottava. Aggressiivinen. Enkä ymmärtänyt. Pelkäsin, että täräytän jotain tyhmää. Menin pois, mutta jäin ravintolaan.

Mutta teoriani siitä, että miehistä EI kertakaikkiaan ota selvää... pitää paikkansa. Minä olen itkenyt kaksi vuotta ja saan huudot niskaani Jeren elämän pilaamisesta (hän siis elää avioliitto/vauvaelämää jätettyään minut).





Tämä ei voi jäädä tähän. Näin ajattelin ja kokosin naiseuteni. Tommi (naimisissa) jutteli muutaman naisen kanssa. Kävin sanomassa naisille, että tämä mies on ailahteleva ja epäluotettava.

ADIOS AISKU

Tilanne jäi Aiskun kanssa auki. Hän lähti toisen kaupunkiin ja minä pohdin halusinko tavata häntä enää. Hän pohti, olenko liian estynyt, koska en antanut Plazassa ekana yönä, enkä kertonyt elämäni synkimpiä hetkiä. Hän taas vuodatti suvun mielisairauksista oman elämänsä herkkyyteen.

Puhuin hänelle sinkkuelämän kylmyydestä. Tämä käsite oli hänelle uusi. Newbie. Selvä Newbie.

Tätä keskusteua kävimme messengerissä viikon ajan, kunnes päätimme tavata. Olihan meillä ollut hulvaton ilta/yö (ihan oikeasti hauskaa). Aiskukin sanoi, ettei haitannut, vaikka jäi hotellin aamupala väliin, kun olin tavannut "noin upean ja hauskan naisen". (Aisku oli ottanut Plazasta huoneen, vaikka asui n.12 km keskustasta. Ei tarvitse yöllä  matkustella.)

Mietin vaan, kestäisinko hänen punaisia kireitä housuja ja valkoista tikattua nahkarotsia. Sekä sitä geelattua tukkaa. "Ehkä se on sen bilestaili" totesi eräs ystäväni. "Anna nyt mahis, Se voi olla ihan hyvä". No, okei. Tavataan sitten. Sovimme paikan ja ajan.

Kaksi päivää ennen tulevaa tapaamista, hän kertoi käännöskohdan. Sellainenhan tarinassa aina on. Joku huippukohta. Hän kertoi lounastavansa aina samassa pienessä paikassa, jossa ei käy juuri muita kuin hän. Tarjoilijana on eksootttinen parikymppinen nainen, jonka kanssa hän viettää lounaat, koska paikka on muutoin käytännössä tyhjä.

Okei.. ajattelin. Mitä tällä tiedolla teen. No totta hemmetissä sen, että onko hän kiinnostunut ko. naisyksilöstä. Vastauksena sain, että tämän naisen etelä-eurooppalainen habitus kiehtoo ja nainen kutstui Aiskun risteilylle lauantaiksi. Jaahas.. kysäisin sitten käytännön ihmisenä, että mites meinaat minut tavata, jos tällainen eksoottinen risteilybuukkaus kolkuttelee ovella.

Aisku pohti, että nainen on nuori, menisikö hän huoltajan roolissa. (Hänen mielestä vitsi, minua oksetti.) Hän myös mietti, missä sitten lounastaa, jos jutusta ei tule mitään. Aisku pohti. Ja minua ei kiinnostanut paskaakaan, Paitsi se, misksi hän minun kanssa tuota pohti. Whatever..

Aisku sanoi palaavansa to asiaan. Onhan se ihan inhimillistä näin, kun viikonloppu lähenee. Aisku päätyi risteilykutsuun "vaikka sitten huoltajan roolisssa".

Have a nice life Aisku. Onneksi emme päätyneet tapaamaan.

Aiskun hotellihuoneesta vielä. Kun vaihdoimme baaria yöllä, hän halusi mennä hotellihuoneeseeensa piipille. Kuka nyt puskaan semmmoista tekisi?