Avioeron jälkeen olin rikki. Ullatuuus, Moni muukin on ollut. Tämä uusi suhde, olkoon Jere, sai minut nousemaan - jos ei jaloilleni, niin edes kontalleen. Hän syötti minua lusikalla kädestä suuhun, kun olin heikoimmillani. Osti vitamiinit, täysmehut, gojimarjat, kasvikeitot. Minulle. Myöhemmin myös tiskikoneen, läppärin, muutaman puhelimen, pari kylpylälomaa ja muutaman etelänmatkan. Niin ja sukelluskortin. Hän oli hyvä mies.
Hän oli aina siellä, kun tarvitsin. Itkin tai nauroin, hän oli. Hän auttoi minut saamaan itselleni itseluottamusta mennä pankkiin hoitamaan asuntolaina-asiat ja ostamaan exän ulos asunnosta. Hän kilpailutti pankit... ja kaiken muun hässäkän mitä siihen kuvaan sopii.
Vilpittömästi olen kiitollinen hänelle kaikesta tästä. Olin onnekas.
Kuten kaikissa suhteissa, oli tässäkin 2,5v suhteessa ylä- ja alamäkiä. Oli mustasukkaisuutta, perheiden eli lapsien yhteensovittamista, minulla välillä vapauden kaipuuta. Silloin tällöin. Mutta ei mitään, josta ei olisi selvinnyt.
Tästä suhteesta opittua:
A. Toisten sietokyky on matalampi kuin toisten, elämän haasteiden suhteen.
B. Elämänhistoria koulii em. mainittuun seikkaan.
C. Toiset saattavat haluta vaan kermat päältä.
Näin teki Jere. Meillä oli hankaluuksia ja Jere vaihtoi minut lennossa toiseen naiseen. Näin hän oli tehnyt koko aikuiselämänsä. Suhteita toisensa perään. Mutta se on Jeren asia. Ei minun.
Mutta siinä kohtaa minä hajosin. Koin totaalista vääryyttä, että minut oikeasti vaihdettiin toiseen. Helpompaan. Kermaisempaan. Ei niin hankalaan.. Sopivampaan. En kelvannut hänelle enää ja hän ei halunnut nähdä vaivaa meidän suhteemme eteen. Hitto, kesti noin kaksi vuotta, etten ajatellut Jereä päivittäin. Lukemattomat kerrat vuodatin kyyneleet ystävilleni tästä. Kiitos heidän pitkäjänteisyyden. Aina, kun päätin, että nyt lopetan Jeren ajattelemisen, sitä enemmän häntä ajattelin. Olin totaalisen yksin. (Siis ilman suhdetta.) Siitä alkoi sinkkukauteni. Kävin terapiassa Jereä puimassa.
Mutta näihin kavereihin. Jereä en ole tavannut eromme jälkeen. Olemme olleet samoissa ravintoloissa ja juhlissa, mutta hän on taitavasti poistunut, ennen kuin minä olen huomannut hänet. En ole puhunut hänen kanssaan. Tilanne jäi niin sanotusti vaivaamaan minua.
Jere harrasti aktiiivisesti pallopeliä, jossa heillä oli tiivis äijäporukka. Satuin sitten taannoin ravintolaan samaan aikaan erään Jeren kaverin kanssa. Tätä Tommia en ollut tavannut kuin kerran ohimennen. Koin kohteliaaksi käytökseksi mennä tervehtimään, mutta se oli virhe.
Täyslaidallinen haukkkumisia. Kuinka minä olen pilannut Jeren elämän!!! TÄH! Jere on edelleen suhteessa, mennyt naimisiin, saanut yhteisen lapsen tämän vaihdokin kansssa.
Tommi ilmoitti, että minä en saa näkyä koskaan hänen näköpiirissään ja jos en häivy ravintolasta nyt, hän pyytää poken heittämään minut ulos. SIIS TÄH!!! Yritin piipittää jotain siihen suuntaan, että mitä tämä on ja eikös Jerellä ole mennyt kaikki ihan hyvin...
No. Poistuin paikalta. Tommi oli pelottava. Aggressiivinen. Enkä ymmärtänyt. Pelkäsin, että täräytän jotain tyhmää. Menin pois, mutta jäin ravintolaan.
Mutta teoriani siitä, että miehistä EI kertakaikkiaan ota selvää... pitää paikkansa. Minä olen itkenyt kaksi vuotta ja saan huudot niskaani Jeren elämän pilaamisesta (hän siis elää avioliitto/vauvaelämää jätettyään minut).
Tämä ei voi jäädä tähän. Näin ajattelin ja kokosin naiseuteni. Tommi (naimisissa) jutteli muutaman naisen kanssa. Kävin sanomassa naisille, että tämä mies on ailahteleva ja epäluotettava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti