Jälleen eräs kerta oli yksinäinen fiilis. Ei ollut ketään vakiodeittiä, eikä muutakaan sutinaa. Vietin perjantai-iltaa sujuvasti salilla.
Vesa kysäisi, josko tavattaisiin. No hitto miksei, ajattelin -jälleen kerran. Ehkä se A-ongelma ei ole niin paha. Ihmiset liioittelevat... Ja keneltä edes kuulin tästä? Äh, se voi olla ihan kiva tyyppi. Sovimme, että haen Vesan minun luokseni höpöttelemään ja vihjasin, että viini maistuisi, jos sellaista sattuisi kotoa löytymään.
Vesa lähetti osoitteensa minulle (tätä kiittelin itsekseni myöhemmin) ja hän hyppäsi kyytiini. Lievä miestäväkevämpi tuulahdus kävi, kun Vesa istahti pelkääjän paikalle. "Ootko sä jurrissa?", kysyin hienovaraisesti. "En, miksi sä niin ajattelit? Pari kaljaa tossa..."
Sinkkuaikoina opittua: miehelle "pari kaljaa" voi olla kaksi tölkkiä kolmosta tai puoli litraa vodkaa. Tai mitä tahansa siltä väliltä. Tai sitä enenmmän tai vähemmän. Käsitteenä "pari kaljaa" tulee siis joko olla noteeraamatta tai tehdä tarkka taustatutkimus. Tilanteesta riippuen.
Vesan kanssa minulla ei ollut intressejä miettiä, mitä se pari kaljaa tarkoitti. Mutta Isojen Poikien sarjassa hän paini, mitä alkoholiin tulee.
Pääsimme meille ja hän vetäisi hihasta Absolut -vodkan. "Sähän halusit viiniä! Oliko tämä vitsi vai oliko vokaalit mennyt sekaisin, mietin. Miten Vesalle olisi voinut myydä pitkän iin aan sijaan? Who knows?
"Mulla on viiniä", sanoin ja ingoritin vodkan. Yritin. "Tämä oli virhe", mietin. Mutta en voinut heti pistää poikaa pihalle.
Vesa halusi tulla juttelemaan ja kuuntelemaan musiikkia. Menimme sohvalle viinilasien kanssa. Pari minuuttia, niin Vesan kädet olivat housuissani. "Mitä helvettiä sä teet?" huusin. Siis juttelemaan tuli. Jepjep. Taisi olla Vesalla hyvät pohjat ja muut mielessä. Menin suihkuun, olinhan just tullut salilta. Vesa olisi halunnut tulla mukaan. Jätin hänet miettimään parempaa tapaa lähestyä.
Suihkusta tullessani Vesan silmät harittivat siihen malliin, että aakkosten ensimmäinen kirjain suorastaan huusi sieltä silmämunista. "Tuu nyt tänne, istu mun päälle." Mitkä hiton treffit nämä taas ovat, mietin ja kysyin "miksi sun päälle istumaan?". Vesa ei osannut vastata.
Sen sijaan hän kysyi, missä hän on ja miten hän oli päässyt sinne, missä hän nyt oli. Absolutin voimalla, totesin mielessäni huomattuani, että hänen vodkastaan oli hävinnyt neljäsosa.
"Voitasssssko me rakasshtella? Miksssshi ei. Mehän tunnetaan. Mä RAKASSHHHTAN sua!! Mikä sun nimi on?? Kati? Tanja? Mikä sssse on, sano nyt, kyl mä shen tiän..." Ja kädet housuihin.
"Nyt mä soitan sulle taksin", sanoin ja kehoitin Vesaa menemään laittamaan kenkiä jalkaansa.
"Kuka tos meni? Tos kävi joku! Missä mä olen? Missshä kaikki muut on!" Onko tämä nyt sitä juoppohulluutta, mietin. Vesa makasi maassa. Eteisessäni. "Mä en lähe mihinkään!".
Oh my... mistä näitä tulee. Ja miksi aina mulle. missä ne NORMAALIT ovat??
Ei mutta... mä olen aina osannut käyttää ällitälliäni kiperissä tilanteissa, etenkin miesten kanssa.
"Kuule Vesa, täällä loppui bileet, mennään toisiin juhliin. Ne on tuossa ihan lähellä. Mä soitan meille taksin!". Vastaukseksi tähän: "kukashh sä oot, hyvännäköinen gimma! Tuu tänne mun kans". Edelleen lattialla. "Ollaash me nähty jossain?"
Kiskoin Vesaa ylös lattialta samalla, kun tilasin taksin ja selitin Vesalle, että nyt just me lähdetään ihan superhyviin bileisiin jatkamaan. Vesa nousi just sen verran että pystyin laittamaan hänelle kengät jalkaan.
Tällaista olisi elämä alkoholistin kanssa. Ei sovi mun pirtaan ja samalla sydämeni itki säälin kyyneleitä alkoholistien läheisille.
Vihdoin pääsimme ulos, minä talutin 20cm pidempää Vesaa pihalla taksille ja rukoilin mielessäni, ettei kukaan naapuri kurkkisi. Taksi odotti. Onneksi se oli tilataksi. Sain Vesan hyvin työnnettyä sinne sisään. Kuski puhui huonoa suomea. Sanoin hänelle, että vie tuo mies kotiin, ennen kuin se tulee ulos autosta. Sitä se Vesa yritti, "Hei mimmi, kukashh sä oot, lähe messin".
Kun taksin takavalot vain näkyi huokaisin helpotuksesta (ja pettymyksestä).
Eipä aikaakaan, kun kuski soitti minulle (oli kai saanut numeroni taksikeskukselta). Vesa ei kerro osoitettaan!! "Minne tama mies mene? Ei sano. Huutaa vaan. Haukkuu neekeriksi". Voi luoja ja kirottu viina. Onneksi minulla oli Vesan lähettämä osoiteensa, joten kuski löysi päätepysäkin - varmastikin illan miellyttävimmälle asiakkaalle.
Ei se tähän jäänyt. Kuljettaja soitti, että kotiin päästyään Vesa teki vanhanaikaiset juoksut. Tai tuskin juoksi. Konttaukset tai ainakin hoipertelut. "Onko tama sinu mies? Tama mies ei maksanu! Kuka maksaa? Huono mies, Kamala käytos!" Sanoin, että pistää laskua siihen samaiseen osoitteeseen, johon vei kaverin. Minulla ei ole vastuuta tästä törttöilystä. Oli meuhkannut taksissa ja käynyt miltei kiinni kuljettajaan. Kuljettaja parka.
Tästä opittua... ja jo aiemminkin. Jos on pienikin viba mielessä, että ei kannata tavata, silloin EI kannata tavata.
(Inside-tietoa: Vesa = Valkku)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti